quote[Olli (link)]:
Jeps
Mielenkiintoisen kuuloinen tuote. Oliko hyllyssä minkä verran tavaraa?
|
Hyllyyn jäin 5-6 pulloa. Aika huonosti löytyi tästä tuotteesta tietoa, muutaman lyhyt artikkeli. Ranskaksi löytyy juttua mutta eipä juuri muilla kielillä.
Tässä hieman valmistajan suuntaa antavia nuotteja...
Colour : Bold amber.
Nose : Powerful nose of toasted oak and hazelnuts, marzipan and dried apricots.
Taste : Round and spicy, cinnamon, dried fruits, a wonderful expression of rancio.
21.12 lisäys
Nyt on pullo aukaistu ja ensimmäiset siivut kaadettu. Vastaa aika suoraan valmistajan antamia nuotteja. Mukavan pehmeä ja hedelmäinen, aika pitkä jälkimaku olematta kuitenkaan niin makea kuin kuvittelin. Suosittelen maistamaan, jos konjakit maistuvat niin maistuu tämäkin. Itse pidän tästä enemmän kuin monesta vastaavan hintaisesta XO-konjakista.
::)
______________________________________________________________________________
Olli (28.12.2007 18.47.12)
Tässä lisää viinitisleistä, kotona valvotuissa olosuhteissa testattu. :)
Armagnac Tenareze Château de Pellehaut 1979 Ugni Blanc 40%
- tuokussa rypälettä, sokeria, tammea ja pähkinää
- maussa myös pähkinää, hieman mausteita - kanelia, vanilijaa/tammea, kypsiä hedelmiä, hieman makea
Kokonaisuutena mukava hieman erilainen rypälepohjainen juoma.
Braastad XO Fine Champagne Cognac Ugni Blanc 40%
- tuoksu hedelmäinen, kukkainen ja ehkä aavistus appelsiinia ja kahvia
- maku on hedelmäinen mukavan pehmeä ja pitkä
Laadukas XO konjakki, jos nyt sattuu konjakeista pitämään
Ararat Akhtamar Armenian Brandy 10yo 42%
- tästä tuotteesta ei ollut mitään ennakkoja.
- tuoksu toffeeta, karamellia ja jotain muuta makeaa
- maussa toffeeta, vaniljaa ja karamellia. Makea pitkä jälkimaku. Hyvin helposti juotava, alkoholi ei tunnu missään
Totaalisen erilainen kuin kaksi edellistä tuotetta, ei huono mutta toffee on hieman turhan hallitsevassa asemassa.
Mukava testata jotain aivan muutakin välillä.
______________________________________________________________________________
misa (6.12.2014 0.05.34)
En ole rypäletisleiden (en kyllä ohrasellaistenkaan) asiantuntija, mutta päätin tätä kokeilla, kun kerran Alkossa tuli käytyä:
Armagnac Baron de Castelneau 1963/2014 50 v. Tynskä 4/208 44%
Pehmeän kirsikkainen tuoksu. Tummaa, vanhaa puuta. Makeutta, pihkaa, rusinoita, marsipaania. Makea perusprofiili, mutta hienosäätöä löytyy.
Pehmeä, puoliöljyinen suutuntuma
Maussa valitettavasti monelle maistamalleni rypäletisleelle tyypillistä teollista liimamaisuutta, eikä (monen muun juoman tapaan) aivan (läheskään) lunasta tuoksun antamia lupauksia.
Lopun kitkeryys (puu, tumma suklaa) lisättynä jonkinlaiseen muovisuuteen hieman jäi kolottamaan . Jälkimaku häipyy suht nopeasti, kuten aavistelinkin. Jotenkin metallinen (kolikko ja puunpala suussa) fiilis jäi.
Sinänsä tyylikäs juoma, joskin aavistuksenomainen pistävyys (oma mielipide) jäi vaivaamaan. Tuoksu oli suorastaan tosi hyvä. Puun vaikutus tisleeseen vähäisempi kuin viskeissä? Maun pyöreyden puute hieman vaivaa, enkä usko kypsytysajan olevan syy, vaan pikemminkin sen puute. Vai tuoko mikään aika puussa sitä tällaiseen juomaan riittävästi? Eihän sata vuotta tynnyrissä vielä olisi mitään [ch61514].
______________________________________________________________________________
Mushinico (6.12.2014 8.57.45)
quote[2F2B3123420 (link)]:
En ole rypäletisleiden (en kyllä ohrasellaistenkaan) asiantuntija, mutta päätin tätä kokeilla, kun kerran Alkossa tuli käytyä:
Armagnac Baron de Castelneau 1963/2014 50 v. Tynskä 4/208 44%
Pehmeän kirsikkainen tuoksu. Tummaa, vanhaa puuta. Makeutta, pihkaa, rusinoita, marsipaania. Makea perusprofiili, mutta hienosäätöä löytyy.
Pehmeä, puoliöljyinen suutuntuma
Maussa valitettavasti monelle maistamalleni rypäletisleelle tyypillistä teollista liimamaisuutta, eikä (monen muun juoman tapaan) aivan (läheskään) lunasta tuoksun antamia lupauksia.
Lopun kitkeryys (puu, tumma suklaa) lisättynä jonkinlaiseen muovisuuteen hieman jäi kolottamaan . Jälkimaku häipyy suht nopeasti, kuten aavistelinkin. Jotenkin metallinen (kolikko ja puunpala suussa) fiilis jäi.
Sinänsä tyylikäs juoma, joskin aavistuksenomainen pistävyys (oma mielipide) jäi vaivaamaan. Tuoksu oli suorastaan tosi hyvä. Puun vaikutus tisleeseen vähäisempi kuin viskeissä? Maun pyöreyden puute hieman vaivaa, enkä usko kypsytysajan olevan syy, vaan pikemminkin sen puute. Vai tuoko mikään aika puussa sitä tällaiseen juomaan riittävästi? Eihän sata vuotta tynnyrissä vielä olisi mitään [ch61514]. |
Harmi ettei ollu todella hyvä. Tuon hinnalla saisi jo hyvän viskin. On kyllä käyny useasti mielessä jonkun paremman ei-niin-kaupallisen konjakin, tai Armagnakin osto. Voisi sijoittaa ehkä max 100e, mutta sillä toivoisi saavan jo todella hyvän.
______________________________________________________________________________
Vode (5.7.2016 19.14.55)
Viime kuun Euroopan autoreissun yhteydessä tuli vietettyä pari päivää Etelä-Ranskan Gasconnessa, Armanjakin syntysijoilla. Päivien aikana vierailimme puolen tusinaa armanjakkitilaa ja lähtiessä autoon oli pakattu mukava määrä pahvilaatikoita :)
Armanjakki on rypäletisle eli brandyä, mutta konjakin tavoin sen teko on rajattu tietylle alueelle ja tekotapa määritelty tarkasti. Armanjakin väitetään olevan vanhin ranskassa tehty tisle ja monien mielestä myös paras. Valitettavasti armanjakkia ei ole koskaan markkinoitu kunnolla, joten konjakki tunnetaan paljon paremmin. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että hyvää armanjakkia voi saada halvalla, kunhan vaivautuu paikan päälle.
Gasconnen alue on Ranskan syvintä maaseutua, missä aika tuntuu pysähtyvän. Varsinkin lounastunti, joka kestää kaksi tuntia, on pyhää aikaa eikä ravintoloita lukuunottamatta juuri mikään ole auki. Tämän alueen sydämmessä on sitten Armanjakin alue, joka jakautuu vielä kolmeen osaan: Bas-Armagnac, Tenareze ja Haut Armagnac. Meidän reissumme keskittyi Bas-Armgnac alueelle, jota pidetään arvostetuimpana.
Perinteinen armanjakki on pientilatuote - alueella on satoja tuottajia sekä "tukkureita" (negociant), joten merkkejä ja vierailtavaa riittää. Suurin osa tuottajista on todella pieniä operaatioita, jotka tuottavat ehkä 10-20 tynnyriä vuodessa tai vähemmän. Tuotanto on itseasiassa niin pientä, että suurimmalla osalla ei ole edes omia tislauspannuja vaan alueella kiertelee muutama tislaaja mobiilin tislauspannun kanssa hoitaen tislauksen tiloille.
Itse tislaus tehdään perinteisesti alkeellisella kolonnitislauksella n. 52-60% voimakkuuteen. Armanjakin tekijöiden mielestä kertatislaus ja matala alkoholipitoisuus johtavat parempaan tisleeseen kuin esim. konjakin käyttämä pannutislaus kahdesti. Pannutislaustakin käytetään halvempien bulkki-armanjakkien tuottamiseen.
Kypsytys tapahtuu tammitynnyreissä ja monet väittävät, että n. 20-30 vuotta on optimiaika tisleen ja puun vaikutuksen tasapainon suhteen. Todella vanhat tisleet siirretäänkin usein lasiastiaan, jotta puu ei dominoisi liikaa.
Seudun suuremmissa kaupungeissa (esim. Auch) on hyviä myymälöitä, mutta parasta antia on vierailla suoraan tuottajien tiloilla. Korskeankin nimiset Chateaut ottavat avosylin vastaan ja maistattavat auliisti tuotteitaan. Kuskin osa ei ole kadehdittava näillä keikoilla :D
Itse armanjakkeja myydään konjakkimaisilla termeillä VS (2v), VSOP (4v), XO (6v) ja Hors d'âge (10v), mutta harrastajille se juttu on vuosikertapullotteet, jotka usein ovat samalla single-caskeja (pari kertaa ostamamme pullo laskettiin suoraan tynnyristä kahvisuodattimen läpi pulloon ja etiketti päälle).
Armanjakin lisäksi tarjolla on herkullinen rypälemehun ja tisleen sekoitus - Floc. Idea on sama kuin Cognac-alueen Pineau des Charentes, mutta itse tuotteessa on hieman enemmän tokaijimaista happamuutta. Aivan mainio aperitiivi!
Omat fiilikset: aidot vintage/single cask armanjakit ovat hienoja juomia. Niitä ei sen kummemmin sokeroida tai käsitellä ja lopputuloksena on (esim. konjakkiin verrattuna) hieman karu, mutta vivahtekkaampi tisle. Sekoitetut armanjakit ovat sitten helpompia juoda, mutta myös paljon tylsempiä. Tärkeää on päästä maistamaan ja se onneksi paikan päälllä onnistuu helposti.
Vaikka oltiin umpimaaseudulla, niin englannin kielellä pärjäsi riittävästi. Nuorempi sukupolvi puhuu jo englantia ja vanhemmatkin yrittävät. Minkäänlaista ynseyttä en missään vaiheessa havainnut.
Semmosta - kysykää lisää, jos asia kiinnostaa.
Lisätietoja: http://www.charlesnealselections.com/armagnac.html
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (6.7.2016 8.06.40)
Kiitos Vodelle rapsasta! Ei ole armanjakki tuttu mutta mielenkiinto heräsi ja voi kuvitella että lystiä on paikan päällä ollut. Olisihan se siistiä jos Islayllakin olisi kymmenittäin pieniä tuottajia....
______________________________________________________________________________
eläväpullo (6.7.2016 8.09.04)
Huikeaa Vode! Aikoinaan sun kirjoittama konjakki-info on poltellut mielessä ever since ja tonne pitäis kyllä lähteä. Voisitko vähän listata että mitä tuli ostettua ja minkälaisiin hintoihin?
______________________________________________________________________________
Vode (6.7.2016 11.58.58 last edit 6.7.2016 12.03.47)
quote[4B4746495A4C280 (link)]:
| Huikeaa Vode! Aikoinaan sun kirjoittama konjakki-info on poltellut mielessä ever since ja tonne pitäis kyllä lähteä. Voisitko vähän listata että mitä tuli ostettua ja minkälaisiin hintoihin? |
Täytyy tunnustaa, että nolostuttavan huonosti otin ylös käytyjä paikkoja ja hintoja - en tähän hätään edes muista, mistä tuo tislauspannu oli. Ehkä anteliaalla tarjoilulla oli jotain tekemistä sen kanssa.. ;D
Tässä kuitenkin esimerkkejä ostoksista:
Château de Ravignan 1988/2016 41.5% 70
Château de Millet 1976/2014 42% 106
Domaine de la Poste(Darroze) 1980/2016 48% 113
Delord 25 ans 40% 54
Château de Briat 1996/2016 48.5% 80
Sen lisäksi tuli käytyä Domaine Boingneres, Château de Lacquy ja Domaine de Guilhon D'Aze. Näistäkin tarttui jollekin aina jotain kouraan.
Hinnat olivat tyypillisesti muutama kymppi vs/vsop/XO, nuoret <20v vintaget ehkä 50, ~20-30v vintaget 70-80 ja vanhemmat nousi sataseen ja yli. Boingneres on tunnettu ja arvostettu talo ja heillä oli sitten myös kalliimpaa kamaa.
quote[4271672E416664616A66030 (link)]:
| Kiitos Vodelle rapsasta! Ei ole armanjakki tuttu mutta mielenkiinto heräsi ja voi kuvitella että lystiä on paikan päällä ollut. Olisihan se siistiä jos Islayllakin olisi kymmenittäin pieniä tuottajia.... |
Muistaakseni Islayllä oli aikanaan (1800-luku?) kymmeniä maatalotislaamoja, mutta sitten isommat toimijat jyräsivät pienet alleen. Ainakin 1823 verotusmuutos mahdollisti pienten tislaamojen toimimisen laillisesti ja sinä vuonna saarella oli 16 tislaamoa.
Rypälepuolella ollaan vielä vahvasti tilavetoisia.
______________________________________________________________________________
hangio (9.7.2016 0.50.22)
Kiitos hyvästä tiivistelmästä. Itse päädyin kokeilemaan armanjakkeja vasta nähtyäni pari Ralfyn vlogia aiheesta. Konjakkeihin en ole koskaan hurahtanut, mikä saattaa johtua kokemusten rajoittumisesta valtamerkkien VS, VSOP ja XO pullotteisiin, jotka on saatu tehtyä turhankin helposti juotaviksi (sokeri?) ... olisikohan pehmeys se termi, jota tässä pitäisi käyttää.
Viimeisimmät armanjakkiostokset kuitista luntattuna ovat:
- Darroze 30 Year Old 1985 Domaine de Lamarquette
- Domaine Boingnères 1981 Folle Blanche
- Marquis de Montesquiou Millésime 1965
Darrozen ja Folle Blanchen bongasin Ralfyn tarinoista ja viimeinen vaan sattui olemaan oikeaa vuosikertaa.
______________________________________________________________________________
Vode (5.11.2016 11.57.01 last edit 5.11.2016 15.26.46)
No niin, lopultakin sopiva hetki vähän maistella tuliaisia rinnakkain. Lasissa
Château de Lacquy 1996/2015 Bas Armagnac, 47%
Château de Ravignan 1988/2016 Bas Armagnac, 41.5%
Michel Forgeron 1984/2016 Grande Champagne Cognac, 53%
Eli kaksi vuosikerta armanjakkia ja yksi vuosikerta tilakonjakki sparraamaan.
Lacquy
T: rusinaa, hedelmiä, raikas.
M: maustekakkua, lisää hedelmiä, voimakas
Ravignan
T: marmeladia, hedelmiä, maitokahvia, hentoinen
M: säilöttyjä hedelmiä, tanniineja, tyylikäs ja tasapainoinen
Forgeron
T: mausteita, vaniljaa, kevyen kukkainen
M: vaniljaa, kukkia, tanniineja, kompleksinen ja voimakas
Upeita juomia kaikki, mutta Lacquy ei tässä testissä pärjännyt kahdelle muulle. Ravignan ihastutti tyylikkäällä, tasapainoisella esityksellä ja Forgeronissa oli jopa bourbonmaisia vivahteita (varmaan se vanilja) ja upeasti kerroksittain makua.
______________________________________________________________________________
Vode (24.2.2017 16.44.08)
Jos on Puolaan matka, niin Varsovan kentältä löytyy Castaredèn vuosikerta-armanjakkeja varsin inhimilliseen hintaan. Lasissa 1976, joka on vähintäänkin mainio. Niin intensiivinen, että piti lisätä vettä, vaikka on valmiiksi 40%. Upea sekoitus tummia hedelmiä, kookosta ja tanniinista mausteisuutta.
Siellä oli myös -79 ja -65 (muistaakseni).
______________________________________________________________________________
Vode (16.4.2017 10.34.55 last edit 16.4.2017 10.35.22)
Pääsiäisjuomana Darrozen pullottama Domaine Couzard-Lassalle 1995, Bas-Armagnac, 48.5%, 100% Folle Blanche.
Tuoksussa kahvia, nahkaa, tupakkaa - tumma ja syvä.
Maussa mausteita, säilöttyjä hedelmiä, tanniineja. Hieman tiivis ja sulkeutunut. Tilkka vettä avasi makua ja toi hedelmät paremmin esiin, mutta voima katosi. Pienempi tilkka ensi kerralla :)
Mahtavia juomia nämä vuosikerta-armanjakit!
______________________________________________________________________________
|