Tänne löysin siten, että jollakin toisella voorumilla näin aikoinaan linkin tänne tai siis tuonne 1.0:aan.
Omasta viskien pariin hakeutumisesta olen kirjoittanut seuraavaa:
Viskeistä en erikseen nuoremmalla iällä tykännyt, mitä nyt baarissa jäiden kanssa tuli joskus viski tilattua. Mutta eräänä kesäisenä lauantai-iltana kaverillani oli "hiukan parempaa viskiä" menovetenä. Se oli 12 vuotiasta Chivas Regalia ja se ei
silloin tuntunut yhtään hassummalta lämpöisenäkään, ja johonkin takaraivoon jäi ensimmäisen kerran kytemään kipinä. Monta vuotta myöhemmin iski kipinää uudelleen, kun ostin laivalta Johnny Walkerin Black Label -viskiä. Tuolloin huomasin, että viskeissä on eroja ja että niissä voi olla jopa särmääkin ja että kaiken lisäksi ne maistuvat ilman jäitäkin. Tosin makuaisti kehittyy iän myötä, mikä lienee yksi syy tähän kehitykseen. Mutta vieläkin asia jäi unohduksiin vuosiksi.
Lopullinen maisteluharrastus lähti käyntiin erään firman järjestämän saunaillan yhteydessä, joka oli muistaakseni vuonna 1999. Tuona iltana esiteltiin viskien tekotapaa ja eri viskityyppien erot sekä lisäksi maisteltiin muutamia cask strenght -viskejä. Tuon illan jälkeen olin myyty! Tässäpä aisteja kutkuttava harrastus ja joka olisi hiukan toista maata kuin viineillä brassailu.
Harrastus on johtanut viime aikoina siihen, etten juuri blended-viskejä harrasta (paitsi tottakai irkkuviskeissä). Tosin ainakin yksi loistava skotti blended viski on kohdalle sattunut (Gordon Graham's Black Bottle 10yo). Mutta omasta mielestäni skotti single malt -viskit ovat harrastuksen suola, niissä kun on eroja kuten vuosikertaviineissä. Erityisesti savuiset ja tervaiset viskit maistuvat minulle, joten Islay-saarella olevat tislaamot ovat kiinnostuksen kohteenani. Myös muutama ylämaan, saarten ja varsinkin Speysiden alueen viski löytyy suosikeistani ja nykyään sherryviskeillekin olen löytänyt oikeutuksen.
Joitakin harvoja suljettuja lowlanderi tislaamoja on tullut myös kokeiltua.
Home
Pages: 
